keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Syksyterkkuja!



















Hei! Jälleen kerran on päässyt vierähtämään luvattoman kauan uuden postauksen tekemisessä. Syksy on ollut hyvin kiireinen ja ylimääräistä aikaa ei ole juuri ollut. Olisihan sitä aikaa jostain kyllä saanut ehkä taiottua, mutta lähinnä sen kaiken ylimääräisen ajan halusi käyttää rentoutumiseen arjen keskellä. Ensimmäinen jakso koulussa oli täynnä erilaisia palautettavia ja arvioitavia tehtäviä. Ajattelin, että kun toinen jakso alkaa, olisi enemmän aikaa kaneille ja blogille. Kuitenkin Mossen kuoleman jälkeen ei ollutkaan juuri intoa tänne kirjoittaa. 

Mosse oli täyttänyt heinäkuussa 7 vuotta. Tillin kuolemaa ennen Mosse oli hyvässä kunnossa. Kuitenkin kun Tilli kuoli, Mossen kunto ja vointi alkoi hiljalleen hiipumaan. Siitä huomasi selkeästi, että ikävä vanhaa toveria kohtaan oli suuri. Se ei enää ollut niin eloisa ja aktiivinen kuin ennen. Ulkoillessa se oli hieman pelokas ja ruoka ei enää maistunut samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tietysti vanhenemisellakin oli asiaan vaikutusta, mutta Tillin kuolema ei ainakaan parantanut tilannetta. Kesällä oli Mossen vointiin positiivinen vaikutus, sillä se alkoi hieman piristymään. Kuitenkin kesän jälkeen Mossen vointi alkoi taas laskemaan ja viimeisellä elinviikollaan se sairastui. Näimme parhaaksi lopettaa Mossen, jotta sen ei tarvitsisi kärsiä. Päätös ja luopuminen tuntuivat raskailta, mutta niitä helpotti se, että asiaa oli saanut käydä mielessään läpi ja tiesi, että niin tulee tapahtumaan. 

Pääosin syksy on kuitenkin mennyt tähän asti ihan hyvin lukuun ottamatta kiirettä, stressiä ja Mossen kuolemaa. Kanit ovat olleet paljon ulkona ja nauttineet lämpimistä syyspäivistä. Luna ja Mörkö eivät tule vieläkään toimeen toistensa kanssa. Niiden häkissä on edelleen kompostikehikko väliseinänä. Usein Lunan ja Mörön löytää makoilemasta kylki kyljessä vain kompostikehikon ollessa välissä. Välillä ne jopa putsaavat toisiaan kompostikehikon reikien läpi. Kuitenkin jos kehikon ottaa pois, alkaa välittömästi tappelu. Sama tapahtuu myös alueilla, jotka eivät ole kummankaan reviirillä. Pari kertaa on tässä syksyn aikana käynyt niin, että jompikumpi kaneista on päässyt toisen puolelle. Kun ne on samasta häkistä löydetty, ne ovat olleet sillä hetkellä sovussa. Häkistä on kuitenkin löytynyt karvatuppoja. Välillä miettii, että pitäisikö Mörkö ja Luna vain laittaa samaan häkkiin. En kuitenkaan haluaisi, että ne aiheuttavat toisilleen haavoja, jotka pitäisi lähteä eläinlääkärillä asti paikkauttamaan. Toivottavasti tästä parivaljakosta tulisi vielä sopuisa pari ja yhteiselo lähtisi sujumaan.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Uhkana kanille: Lämpöhalvaus

Hei! Tämä on ensimmäinen osa uutta uhkana kanille postaussarjaa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa kanien yleisimmistä sairauksista, niiden hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Kanien sairauksista ei välttämättä löydä helposti tietoa internetistä ja tietoa voi joutua keräämään todella monilta eri sivuilta. Ajattelin koota lyhyitä tietoiskuja, joista voisi olla apua kaninomistajille. Käyttämäni lähteet merkitsen aina jokaisen postauksen loppuun. Näistä tietoiskuista voi puuttua jotain tai mahdollisesti voi olla jotain korjattavaa, joten kommentoi, jos havaitset jotain puutteita. Jos epäilet kanillasi jotain sairautta, vie se viivyttelemättä eläinlääkäriin.

Tässä ensimmäisessä osassa käsitellään kanin lämpöhalvausta. Etenkin näin kesällä kuumuus voi olla suuri uhka kaneille. Kaikki eivät ole välttämättä edes tiedostaneet, että kuumuus voi koitua kanin kohtaloksi. Kanin kyky haihduttaa lämpöä on huono, sillä kani ei pysty hikoilemaan niin kuin ihminen tai läähättämään niin kuin koira. Kun ympäristön lämpötila on korkea, kania uhkaa lämpöhalvaus. Suosituslämpötila kanin ympäristölle on 16-20 astetta. Kani pärjää kuitenkin myös viileämmässäkin lämpötilassa. Jos lämpötila nousee yli 25 asteen, kani ei pääse varjoon eikä kani saa riittävästi raikasta vettä, lämpöhalvauksen riski kasvaa.
Lämpöhalvauksen oireita ovat esimerkiksi kanin haluttomuus liikkua, väsymys ja heikkous, laajentuneet sieraimet, työläs ja tiheä hengittäminen, hengittäminen suu auki ja kuolaaminen. Kani ja sen korvat voivat tuntua käteen kuumilta ja kani voi maata tuskaisen näköisenä. Jos havaitset kanillasi lämpöhalvauksen oireita, on kanin tilaa ryhdyttävä välittömästi hoitamaan. Nopealla reagoinnilla ja tehokkaalla hoidolla kani voi toipua lämpöhalvauksesta kokonaan. Kuitenkin pahimmillaan kani voi hoidosta huolimatta menehtyä.

Jos kanilla on lämpöhalvauksen oireita, siirrä se välittömästi pois lämpöpatterin läheisyydestä tai suorasta auringonpaisteesta varjoon ja raittiiseen ilmaan. Kania tulee viilentää esimerkiksi käärimällä se märkään pyyhkeeseen, sumuttamalla kaniin viileää vettä tai laittaa kanin ympärille kylmiä vesipulloja. Älä kuitenkaan kasta kania veteen, sillä se voi aiheuttaa kohtalokkaan sokkitilan. Kani on vietävä välittömästi eläinlääkäriin, mikäli viilentäminen ei tuota nopeasti tulosta.
Lämpöhalvausta voidaan ennaltäehkäistä esimerkiksi sijoittamalla kanin häkki varjoon ja huolehtimalla, että kanin häkistä löytyy varjopaikkoja ja kanilla on koko ajan raikasta vettä tarjolla. Kanin häkkiin voi laittaa viileitä "laattoja", joilla kani voi makoilla. Älä jätä kania kuumaan autoon tai sijoita häkkiä patteriin kiinni. Kanin ulkoiluttaminen kannattaa ajoittaa viileimpiin vuorokaudenaikoihin (aamu, ilta). Ulkokania ei kannata tuoda kesken talven pitkäksi aikaa sisälle, sillä siirtyminen pakkasesta sisälämpötiloihin voi altistaa lämpöhalvaukselle.

Erityisesti kuumina kesäpäivinä kannattaa välillä tarkastaa kanin vointia. Kanin vointi voi huonontua yllättäen ja siksi on hyvä, että tilan heikentyminen havaitaan ajoissa. Juomapullossa tai -kulhossa oleva vesi lämpenee auringopaisteessa nopeasti, joten vesi tulee tarpeen vaatiessa vaihtaa kylmempään.

Lähteet:

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Hei! Pitkästä aikaa olen kirjoittamassa uutta blogitekstiä. Kirjoittaminen tuntuu jopa ihan oudolta. Miten siitä onkin kulunut yli puoli vuotta, kun viimeksi jotain oikeasti olen tänne kirjoittanut? Nyt oli pakko tulla näyttämään elonmerkkejä ja kertomaan kuulumisia. Vaikka tämä blogi on käytännössä ollut viimeiset kaksi vuotta hiljaiselolla, niin en ole tämän päivittämistä lopettamassa. Blogi toimii itsellekin niin sanotusti "päiväkirjana", jota voi myöhemmin palata lukemaan. Tarkoituksenani olisi nyt kirjoittaa tätä "päiväkirjaa" useammin ja ideoita postauksiin ja videoihin saa antaa vapaasti.
Kevään ja kesän aikana kaikki kanit ovat täyttäneet vuosia. 5.4. Lumi täytti neljä vuotta, 25.5. Luna täytti kuusi vuotta, 17.6. Mörkö täytti kolme vuotta ja 2.7. Mosse täytti seitsemän vuotta. Niin se aika vaan kuluu ja kaneille kertyy ikää. Mossessa ikä on alkanut jo vähän näkymään. Se ei ole enää niin energinen kuin ennen, vauhti on hieman hidastunut ja se loikoilee mielellään häkissä. Toivottavasti Mosse saa viettää vielä pitkään leppoisia vanhuudenpäiviä.
Alkukesä oli todella kuuma ja kuiva. Onneksi kanilassa oli vähän viileämpää kuin ulkona, ja kanit eivät joutuneet olemaan niin tukalissa lämpötiloissa. Nyt helteet ja lämpö ovat taas palanneet ja jälleen saa olla erityisen tarkkana, ettei kaneilla ole liian kuuma. Vesipullojen vesiäkin saa olla useammin vaihtamassa, ettei ne olisi aivan lämpimiä.

Tänä kesänä ei olla kauheasti kerätty voikukkaa ja piharatamoa kuivatettavaksi. Jonkin verran niitä on kerätty, mutta ei läheskään niin paljon kuin aiempina vuosina. Voisi tässä vielä ryhdistäytyä ja katsoa, jos saisi vielä jotain laitettua kuivamaan. Nyt ainakin olisi lämmintä ja ne kuivuisivat ulkona ihan hetkessä ja sadekaan ei olisi haittaamassa.
Lunaa ja Mörköä on yritetty totuttaa toisiinsa. Näiden kahden neidin yhteiselo ei ainakaan toistaiseksi tunnu onnistuvan. Niiden häkkien välissä on kompostikehikko ja siinä ne tulevat toimeen. Usein ne löytää makoilemasta toisiaan vasten niin, että vain se kompostikehikko on välissä. Kompostikehikon läpi ne käyvät myös haistelemassa toisiaan. Kuitenkin, kun ottaa kompostikehikon pois, ne ovat melkein heti toistensa kimpussa. Molemmat ovat vielä varsin reviiritietoisia, mikä ei juuri helpota asiaa. Totuttamista on kokeiltu myös alueilla, jotka eivät ole kummankaan reviiriä. Siinä ne onnistuvat hetken olemaan sovussa. Tietysti, jos niiden antaisi vain olla samassa häkissä, niin ne varmaan saisivat sovun aikaan. En ole kuitenkaan lähtenyt riskeeraamaan, sillä kaikkien kannalta on helpompaa, jos vältytään mahdollisilta eläinlääkärikäynneiltä. Toistaiseksi ne saavat olla siis häkeissä, joita kompostikehikko erottaa.

Kanit ovat saaneet nauttia ulkoilusta ja ruohon syömisestä. Vuorotellen kanit ovat päässeet ulkoilemaan aitaukseen ja ulkohäkkiin. Tänä kesänä kukaan kaneista ei ole yötäpäivää asunut ulkohäkissä. Jos Lunan ja Mörön saisi joskus vielä kunnolla ystävystymään, niin sitten ne saisivat asua ulkohäkissä. Ketään kania ei viitsi kuitenkaan yksin laittaa isoon ulkohäkkiin asumaan täysin eristyksiin muista kaneista.

Tässä oli näin nopeasti meidän kuulumiset ja muutama kuva, jotka on tässä parin kuukauden aikana puhelimella räpsäisty. Ideoita videoihin ja postauksiin saa esittää, niin saan luotua tänne mielenkiintoista sisältöä.